LEO10

Torstai 14.9.2016

Valuimme jännittyneen rentoina Santasportin respaan. Kättelyjä, esittelyjä, tirskahduksia.

Ensimmäinen tehtävä oli tutustuminen ryhmissä ja valmistautuminen esittelyyn kesäteatterimuodossa. Ulkomuistissa olevien käsikirjoitusten kanssa suuntasimme etsimään Olaa, joka löytyikin laavulta nokipannukaffeja keittelemässä. Vetäisimme esittelyproduktiot otsasuonet sykkien läpi ja kuuntelimme Olan tarinoita aiemmista LEO-kursseista. Hyvältä vaikutti.

Lounaan jälkeen opintosihteeri kertoi opiston ja opiskelun käytännöistä. Merkittävin tieto oli VR:n digitalisoinnin viimeisin innovaatio eli opiskelijahinnalla matkustaessa on opiskelijalla oltava paperi, joka erikseen osoittaa opiskelijastatuksen. Mieluiten käsinkirjoitettu. Kaunokirjoituksella.

Ensimmäinen yhteistyö

Lounaan jälkeen suuntasimme opiston takametsikköön, jossa tehtävänä oli etsiä rasteja tietyltä alueelta. Rastien löytymiseksi teimme neuvotellen ajolinjan ja metsässä meluten siirryimme aluetta haravoiden ja rasteja etsien. Rasteilta löytyvillä kamppeilla sitten rakenneltiin paareja loukkaantuneille nukeille. Maailma pelastui. Ja ryhmä toimi. Hyvä meininki.

Perjantai 15.9.2016

Aamu aukesi raikkaana ja kauniina. Aamiaisen jälkeen seikkailukasvoimme lähimetsän naruruudukolla. Keskustelu oli vilkasta ja hedelmällistä. Tehtävää suoritettiin suurella innolla eikä virheiltä vältytty. Alusta. Ja taas alusta. Ja taas. Mutta kyllä se läpi meni. Ei täydellisesti, mutta opettavaisesti. Hitsaten ryhmää taas hiukan lisää yhteen.

Testiuintiharjoitus

Vatsat täynnä siirryimme uimahalliin kello 12. Yksityistilaisuus. Uintia melan kanssa ja ilman. Ja testi. Huh! Pelastushyppy eli pää ei mene pinnan alle. Uinti altaan päähän pää ylhäällä. Käännös. 10 metrin sukellus. Päätyyn. Viiden renkaan sukellus. Nuken sukellus. Kaverin vetäminen eestaas. Huh! Osa suoritti testin kevyen näköisesti. Osa raskaan näköisesti. Itse en. Keskeytin raskaan näköisesti. Ui, ui, ui, ui. Uiuiuiuiui! Paljon. Kyllä se vielä menee. Ajat välillä 3 minuuttia ja 1,5 vuotta.

Lepakkomelonta

Melonnan peruskurssi, joka lienee suurin yhtenänen kokonaisuus kurssilla, alkoi teoriaosuudella. Sen jälkeen oli muutama tunti vapaata.

Illalla kello 21 alkoi lepakkomelonta Santasportin uimahallissa. Tähän väliin on pakko kehua opiston puitteita ja varusteita. Non hyvät. Kannoimme kajakit halliin ja aloimme voittaa pelkojamme kaataen kajakkeja, pelastautuen melakellukkeilla, uiden kilpikonnana väärinpäin ja kallistellen kajakkia reunaa vasten. Vähän niin kuin ballerinat harjoittelevat. Mutta ei niin sirosti. Ylitimme itsemme niin kuin pitikin ja poistumme yöhön.

Lauantai 16.9.2016

Puhallus yhteen hiileen jatkui. Suunnittelujen ja riskikartoitusten saattelemina siirryimme Ounaspaville, jossa laskimme vesille 3 giganttista C6-kanoottia. Tarkan suunnitelman mukaisesti aloimme suunnistaa kohti vanhan sillan (rautatiesilta, 3. silta) jälkeen tulevaa Salmijärveä. Keli oli tyyni, lämmin ja aurinkoinen. Niin kuin pitääkin. Ensimmäisenä alitettiin E4:n silta (1. silta) eli varsinaista valtatiemelontaa. Leppoisasti etenimme Jätkänkynttiläsillan (2. silta) alitse vasemman puolen Ounaskoskea vältellen. Joka siis pahimmoillaan voi olla melkoinen loukku. Oikeasti. Kerrotaan että on siinä joskus kumilautallakin laskettu.

Se oli hauskaa. Se hitsasi taas. Aurinko paistoi. Lounastauko.

Astetta kylmempää. Astetta hurjempaa.

Pelastautumista letkauinnilla

Lounaan jälkeen aloimme valmistautua ulkoharjoitukseen toteuttamaan lepakkomelonnassa opittuja taitoja. Märkäpuvut päälle. Hrrr! Paitsi yhdellä kuivapuku. Niiden lisäksi, joilla oli omia kamppeita. Kiitos Kimmo.

Perusleiri Pöykkölän laavulle, joka oli purettu viikko sitten. Kanooteilla pelasteltiin toisiamme kahden kanootin taktiikalla. 1 meloja kaatui ja kaksi melojaa pelasti. Toimii. Yllättävän kevyesti. Jopa pienemmälläkin porukalla. Kajakeilla parihommana. Sekin toimi. Kaikki pelastuivat. Kumilautta osoittautui hankalimmaksi johtuen sen koosta. Kumoaminen ja päälle kiipeäminen vaatii vielä harjoitusta. Mutta aikaahan meillä on.

Pizzat Rossossa.

Sunnuntai 18.9.2016

Melontapäivä ilman kastumista. Kerrottiin. Pöykkölän laavuttomalle laavulle taas. Olan apuna Tapio Nykänen Rovaniemen Melojista. Ammattimies hänkin. Puolet kajakeille ja puolet kanooteille. Lounaan jälkeen vaihto. Adrian harjoitteli kajakkitukea rohkeimmin ja kaatui. Ja kastui. Nopea rutiinipelastus ja kaikki hyvin. Paitsi Adrian märkä.

Päivän sana oli duffek, jota kajakilla käytimme käsijarrukäännöstyyppisesti ja kanootilla etuperäsimen omaisesti. Etuperäsin rystyllä.

Taas oli aurinkoista ja tyyntä mutta muuten kiva ilma.

Eka jakso siis siinä. Yhtään ei kaduta. Hienoja erilaisia ihmisiä. Tästä tulee hyvä. Ja usko kurssiin vahvistui. Ei mikään kirjekurssi vaan oikeaa tekemistä oikeilla välineillä oikealla vakavuudella. Ilman paskantärkeyttä.

Kuvia (videonpätkä lopussa)